Ensiaskeleet

 

Heipä hei! Jälleenkö yksi wannabe fitness -blogi, täynnä huonolaatuisia kännykkäräpsyjä aamupalarahkoista ja tuskailuja loputtomista salitreeneistä? Jotakuinkin kyllä! Blogini ei todennäköisesti juurikaan eroa tuhannesta muusta nuoren naisen liikuntapäiväkirjaa mukailevasta kirjoituskokoelmasta, mutta aion silti aloittaa.

 

Tarkoituksenani on kirjoittaa omasta matkastani kohti terveempää, jäntevämpää ja lihaksikkaampaa kroppaa. Myös minä haluan olla ensi kesänä huippukunnossa, ja siihen tarvitsen tämän blogin apua. Kaipaan paikkaa, jossa höpistä omista tuntemuksista - riippumatta siitä lukeeko kukaan näitä tekstejä. En väitä kirjoittavani vain itselleni, mutta kirjoitan itseni vuoksi ja niistä asioista, jotka milloinkin pyörivät mielessä. Eroan ehkä siinä määrin muista vuoden alussa aloittavista kirjoittajista, että projektini on alkanut jo kauan sitten.

 

Historiaani kuuluu lukematon määrä dieettejä, ja viimeinkin viime syksynä tein päätöksen, että hyppään Fitfarmin kelkkaan ja aloitan heidän valmennuksessaan. Otin puolen vuoden mittaisen valmennuspaketin, ja aloitin marraskuussa. Näin ollen valmennus jatkuu aina toukokuulle saakka. Nyt puolen välin kynnyksellä olen alkanut havaita pientä kisaväsymystä - ja siitä syystä päätin aloittaa kirjoittamisen. Ruodussa pysyminen on ollut viime aikoina vaikeaa, ja tiedostan hyvin, että tämä on se piste, jossa aiemmat dieettini ovat kaatuneet. Tuloksia tulee nimittäin hirvittävän hitaasti. Olen normaalipainoinen, eikä tavoitteenani ole siis ensisijaisesti pudottaa painoa, vaan tavoittelen sitä kuuluisaa, kiinteää ja sporttista kehoa, jossa on hyvä olla.

 

Jatkossa aion kirjoittaa tarkemmin tilanteestani, siitä miten tähän on tultu ja miten aion tästä matkaani jatkaa. Viihdytän nyt alkuun kuitenkin itseäni ja muita kertomalla, että tämä ''fitness''blogi alkaa mässykuvilla! Eilen oli vapaasyöntipäivä, ja ah, se sisälsi hirvittävän määrän erilaisia herkkuja. Tässä on ne jotka jäivät jäljelle...

 

 

 

 

Herkkupäivänä suusta meni alas mm. laskiaispullaa, bagelia, suklaata, suklaata, suklaata, munkkia, juustopatonkia ja sipsejä. Määriä en uskalla edes kirjoittaa ylös! Nyt tekee tietenkin jo mieli lisää. Miksi, oi miksi?! Herkuttomuus on helppoa kun ei sorru välillä, ruotuun palaaminen on aina se vaikein osuus. Tänään luvassa on ensi viikon ruokien valmistus ja pakkaaminen, jostain syystä ei houkuta yhtään.

 

 

Näillä kuvilla ja tunnelmilla kohta alkavaa kevättä. Nyt on viimeiset hetket käsillä jos meinaa saavuttaa kesäkunnon ilman kitudieettejä :)